Useimmilla ihmisistä on alttius lihomiseen, kun syödään liikaa/huonosti ja usein samaan aikaan liikutaan liian vähän. Henkiinjäämisen kannalta rasvan varastoiminen on ollut hyvä ominaisuus. Geenit muuttuvat hitaasti, tuhansien vuosien aikana ja tänä päivänä rasvan varastoiminen ei ole enään tarpeellista. Geeniperimällä tarkoitetaan tässä yhteydessä alttiutta syömiseen ja geenit itsessään eivät ketään lihota, vaan se ruoka mikä syödään. Kyse on käyttäytymisestä.
Suomalaisista miehistä 65% on ylipainoisia ja naisista 46%. Erityisesti vyötärön seudulle kertyvä liikarasva aiheuttaa häiriöitä aineenvaihdunnassa. Rasva rasittaa elimistöä ja vuosien mittaan aiheuttavat sairauksia, joista tyypin 2 diabetes on tärkein lihavuuden aiheuttama sairaus. Lisäksi ylipaino vaikuttaa kohonneena verenpaineena ja muuttaa rasva-arvoja huonoiksi. Nämä yhdessä lisäävät riskiä sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Pudottamalla painoa sairauksien määrää voidaan tehokkaimmin vähentää ja niistä voidaan parhaimmillaan parantua.
Painonpudotus ja -hallinta on vaikeaa ainakin tilastojen mukaan, sillä viiden vuoden kuluttua lähes kaikki ovat takaisin aloituspainossa tai jopa korkeammassa painossa. Painonpudotus ei ole onnistunut, jos tammikuun superdieetillä pudotetut 5kg ovat takaisin vyötäröllä vuoden tai kahdenkin päästä. Saavutetun painon pitäminen on suuri haaste ja jos ruokatottumuksia ei muuteta, vaan dieetin jälkeen palataan takaisin vanhoihin tottumuksiin, niin kilot tulevat pikkuhiljaa takaisin. Ruokavalion ja syömisen pitäisi olla sellaista, jota voi noudattaa loppuelämän ja jolla pysyy omassa hyvässä painossa.
Miksi ihminen syö liikaa/liian vähän tai huonosti, lisäksi usein likkuu liian vähän ja sen seurauksena lihoo? Suurin osa ei varmaankaan halua tai päätä olla ylipainoinen. Poikkeuksena toki on sairauksia ja tilanteita missä paino nousee. Yleensä lihominen on monen tekijän summa, eikä niinkään yksittäinen asia. Pieni muutos ruokailussa ja samoin pieni muutos liikunnassa ja paino lähtee pikkuhiljaa nousuun, kilon kuukaudessa tai kahdessa. Se yhtälö toimii myös toisinpäin, kun ruokailua ja liikuntaa muutetaan parempaan suuntaan, niin paino keskimäärin lähtee laskuun.
Kannustan asiakkaitani pitkäjänteisyyteen painonhallinnassa. 6-12kk ajanjakso on minimi, kun lähdetään hakemaan kokonaisvaltaisia keinoja kohti tavoitteita. Millainen arki on ja onko unta tarpeeksi, onko se laadukasta ja mikä on stressin määrä ylipäätään. Tärkeää on miettiä muutoksen kestävyyttä ja merkitystä itselle ja mitkä ovat odotukset painonpudotukselle. Kartoitetaaan mikä on nykytilanne ja sen jälkeen lähdetään miettimään, millä keinoilla paino saataisiin laskusuuntaan asiakkaan elämäntilanteessa. Kun langan pää löytyy ja paino tippuu pikkuhiljaa, se riittää.
On hyvä myös huomioida onko pieni painonousu vain pientä kausivaihtelua. Kun loman jälkeen on 1-2kg ylimääräistä, niin kyllä se lähtee pois, kun palaa terveellisiiin arkirutiineihin. Samoin, jos nyt on pari kiloa ylimääräistä jonkun mittarin mukaan, itsellä on hyvä olo ja viihtyy juuri siinä painossa niin ajatukseni on, että ”dont fix it if aint broken”.
Painonhallintaa rennon päättäväisesti, ei tarvitse olla täydellinen vaan riittävän hyvä. Pieniä tavoitteita lyhyellä tähtäimellä ja tarvittaessa suuria tavoitteita pitkällä tähtäimellä.
Lähteet:
Mursu J,Liikuntalääketieteen perusopinnot, Itäsuomen Yliopisto, Ylipainon ja Lihavuuden syyt
Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto, Ylipaino ja Lihavuus